Haastattelussa WIBRA!

JKL Trash on edelleenkin elossa, ja pitkän päivitystauon jälkeen menemme suoraan asiaan – asiaan, joka on ollut mielessäni vuosikausia ja jota lähdettiin toteuttamaan aikalailla tasan kaksi vuotta sitten, heinäkuussa 2024. Tämä on suuri kunnia, sillä kyse on itselleni – ja uskoakseni monelle muullekin – ehkä legendaarisimmasta jyväskyläläisestä maalarista, WIBRAsta, jonka piissejä voi katsoa tämän jutun lopusta.

Tervehdys! Mitä kuuluu, millaisena vuosi 2024 – vai voisiko jopa kysyä pitkän urasi huomioon ottaen, että – millaisena 2020-luku on näyttäytynyt graffitin suhteen?

2020-luvulla on jäänyt maalailu aika vähiin ajanpuutteen takia. Vuonna 2020 tuli maalailtua vielä montakin piissiä, mutta sen jälkeen on tullut väsättyä ihan muutama piissi vain.

En vaan ole kerennyt. Vuonna 2025 en kerennyt maalaa yhtään piissiä. Tässä kun noita vuosia tutkin, niin tajusin, että ensi vuonna WIBRA täyttää 30 vuotta. Eli periaatteessa maalausvuosia on kertynyt tähän päivään mennessä 34 vuotta, mutta välillä ollut vähän hiljaiseloa.

Varmasti moni Jyväskylän meininkejä pitkään seuraillut tietää, kuka on Wibra, mutta nuori polvi ei ehkä tiedä. Kerro itsestäsi maalarina. Eli esimerkiksi miten aloitit maalaamisen, kuinka kauan olet maalannut ja mikä oli ensimmäinen tägisi? Muistan, että joku tiesi noin 25 vuotta sitten kertoa, että "Etc.. on tägi, jota Wibra tekee lekojen jämillä". No, miten on?

Vuosihan oli siis 1992, kun ensimmäisen graffitin tein. Olin silloin 13 vuotta ja kaupungilla pyöriessä tuli bongailtua tageja, joista se innostus lähti. Alkuun tuli itsekin jonkin aikaa tehtyä pelkkiä tageja, mutta aika äkkiä se siitä sitten lähti, kun ekan varsinaisen graffitin väsäsin Vaajakoskelle sinne sillan alle, jonka alta menee junarata. Tagihan oli ihan alkuun semmoinen kuin STUSSY ja tyylikin oli lainattu suoraan kyseisen vaatemerkin logosta. [toim. huom. Muistan tämän tagin, ja kavereitten kanssa pohdittiin, että se on varmaan SHISSY tai jotain sellaista!] Sitä tuli tägäiltyä paljonkin, mutta ei varsinaista graffitia tullut tehtyä. Ensimmäinen varsinainen graffiti oli CAB, ja ainoastaan yhden ja sen ensimmäisen graffitin tein tällä nimimerkillä. CAB oli maalattu joskus vuonna 1992 sinne Vaajakosken sillan alle. Sen jälkeen tuli ETC, ja toinen piissi olikin tällä nimimerkillä, ja sekin oli maalattu Vaajakoskelle saman sillan alle vuonna 1993. ETC oli pari vuotta ennen WIBRAA, ei siis mitään jämäkannuhommia.

Mihin crew'hun kuulut tai kuuluit ja mitä tägejä käytit vuosien varrella?

Koitin selvitellä vuosilukuja, niin tämmöisiä tageja ja crewejä sitä oli.

Eli ekana se STUSSY, sitten CAB yhden maalauksen verran, sen jälkeen ETC vuosina 1993–1995, EMB jokunen piissi vuonna 1995, useita DOLS/DLS-piissejä vuonna 1996, UPS [1: Huomaa tägi oikealla. & 2] ja ISTOH ihan muutama piissi vaan, FIAT vuosina 1996–1997 ja tällä nimimerkillä tein useampiakin piissejä. Crewejä oli NUTS CREW vuosina 1993–1995, PAISE vuonna 1995 ja siitä eteenpäin ehkä pari vuotta. ABC oli myös crew, ja se on aloitettu ehkä joskus vuonna 1996, ei ole varsinaisesti lopetettu, mutta ei myöskään aktiivinen ysärin lopun jälkeen. Jossain vaiheessa olin myös semmoisissa crew’issä kun ENT ja DCF.

Vuonna 1997 aloitin tekemään VIBRAA, ja tosiaan se oli ensin tavallisella V-kirjaimella. Vanhoja kuvia kun kattelin, niin joissain piisseissä oli W-kirjain, mutta tagissa oli edelleen V.

Koko ysäri oli hyvinkin aktiivista maalaamista, ja ysärin lopulla saatiin vielä kaverin kanssa paljon luvallisia maalauspaikkoja silloisen tyttöystäväni äidin kautta, joka oli kaupungilla töissä. Saatiin kymmeniä bussipysäkkejä [1, 2, 3] ja muun muassa Junitsun viereinen alikulkutunneli maalattavaksi. Maalattavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta hommat jäi kesken, kun sain vuonna 2000 opiskelupaikan Turusta ja muutin sinne.

2000-luvun alkupuolella tuli maalattua muutamia piissejä Turussa. Jyväskylään taisin yhden maalata jossain kohtaa 2000-luvulla.

Sen jälkeen maalaaminen loppui useaksi vuodeksi, kunnes Turkuun tuli ensimmäinen laillinen maalausseinä vuonna 2012 ja innostuin sen myötä uudelleen. Sitten alkoi taas hyvinkin aktiivinen maalaaminen, mutta lähinnä laillisilla seinillä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Vuonna 2017 PAISE-piissin maalasin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Turkuun.

Crewejä, joissa olen ollut myöhemmin ovat SB2 vuonna 2017 ja XDC vuosina 2018–2020.

Mitä muita ryhmiä 1990- ja 2000-luvun taitteessa Jyväskylässä oli, jotka ovat mielestäni mainitsemisen arvoisia? Entä kyhääjiä, joilta sait ehkä vaikutteita?

Sillon ysärin alkupuolella kovin crew oli HBC, ja tykkäsin paljon BAMS:in ja IRS:in piisseistä. Jyväskylän maalareista nämä on ehkä ne, joista eniten sain vaikutteita.

Keiden maalaajien edesottamuksia olet seurannut tai seuraat kotimaassa tai ulkomailla? Millaisia vaikutteita olet ottanut, tyylillisiä, tekniikkoihin liittyviä vai asenteellisia?

Helsingin maalareista NOIS-CDC, MAIN-CDC ja BURN-DTS. Tampereen maalareista tulee mieleen HERO. Nämä nyt ainakin oli semmiosia, joista olen varmasti saanut vaikutteita. Olen aina tykännyt suht yksinkertaisesta ja selkeästä tyylistä siten, että kirjaimistakin saa selvää.

Ulkomaalaisista sitten tulee ehkä ensimmäisenä mieleen semmoiset kuin BATES, CAN2, JEPSY, GESER, SLIDER.

Lähinnä olen siis tyyleistä ottanut vaikutteita. Välillä tuli kokeiltua vaikka minkälaisia eri tyylejä, mutta varsinkin Wibran aikaan olen aika pitkälti samalla tyylillä mennyt. Ei ainakaan mitään kovin erilaista ole tullut tehtyä.

Yksi ulkomaalainen maalaaja on myös, jonka 3D-maalaukset hämmästyttivät aikoinaan eli DAIM. Hänen maalauksistaan inspiroituneena kokeilin myös tehdä muutamia 3D-maalauksia. Mutta ei se sitten ollut ihan se oma juttu.

Mitä ajattelet Jyväskylän graffitikulttuurista tällä hetkellä, esimerkiksi sen tasosta ja vireydestä? Mahtuuko Jyväskylä esimerkiksi Suomen viiden tasokkaimman graffitikaupungin joukkoon?

Ehdottomasti mahtuu. Jyväskylässä on aina ollut ja on edelleen hyvä meininki graffitin suhteen.

Sinulla on monenlaisia tyylejä, joita pidän kuitenkin tunnistettavina. Miten oma tyylisi on syntynyt ja kehittynyt?

Kai se oma tyyli on syntynyt siten, kun on kokeillut erilaisia tyylejä ja joku vaan sieltä sitten jää.

Toteutatko piissisi perinteiseen tyyliin: luonnostelu, värittäminen, linjat ja sitten kiilteet sekä muut tehosteet? Vai tuleeko tästä poikettua? Kuinka usein poikkeat tästä ja miten?

Aika pitkälti juurikin näin, ja vielä siten, että itse en juurikaan freestylena maalaile, eli mulla on aina sketsi. Olen toki freestylena tehnyt joskus, mutta yleensä on aina sketsi.

Mitä pidät onnistuneimpana piissinäsi? Miksi?

No, ei varmaan ole mitään yhtä selkeätä suosikkia. Ehkä kuitenkin enemmän tyytyväinen olen noihin 2010-luvun piisseihin. Toki siihen vaikuttaa myös se, että maaleja on ollut käytössä paljon enemmän kuin ysärillä.

Yks mielestäni erittäin onnistunut piissi on se Jyväskylän kaupungin kirjaston sisäpihalla oleva WIBRA [1, 2].

Mikä on ollut erikoisin paikka maalta, entä uhkarohkein tai miellyttävin?

Miellyttäviä paikkoja on semmoiset, joissa on saanut rauhassa tehdä, eli jyväskylässä esimerkiksi Junitsu. Siellähän sitä tuli paljon vietettyä aikaa.

Mitään kovin erikoista paikkaa ei sinänsä ehkä ole. Yksi on jäänyt mieleen kyllä, kun vuonna 2019 maalasin Oslossa yhden sillan alle. Itse paikassa ei muuten mitään erikoista ollut, paitsi että siellä oli huumeiden käyttäjille piikityspaikka ja siinä samalla kun maalailin, niin joku pukumies kävi piikittämässä huumeita siinä ihan vieressä. Tuon lisäksi olen muuten ulkomailla maalannut Eskilstunassa, Santorinilla ja Teneriffalla.

Uhkarohkeita paikkoja on ollut lähinnä kiinni jäämisen suhteen PAISE:en aikoina, kun maalattiin sitä ihan Jyväskylän keskustaan. Kaikkein lähimpänä keskustaa oleva PAISE oli Sokosta vastapäätä olevassa seinässä. Siitä lähemmäs keskustaa ei oikein pääse edes.

Paiseen maalaaminen loppuikin siihen, kun osa porukasta jäi kiinni. Itse en jäänyt, mutta olin kyllä mukana buffaamassa seiniä. Tästä oli joskus ihan lehdessäkin juttu, kun pestiin jonkun liikkeen ikkunoita Kävelykadulla.

Ajatteletko, että graffiteihin liittyen on olemassa kirjoittamattomia sääntöjä, ja jos kyllä, niin mitä niistä tuumit?

Onhan niitä tavallaan, joo. Esimerkiksi se, että jos maalaat jonkun päälle, niin sen pitäisi olla parempi.

Ja onhan toki myös nämä säännöt, mihin ei maalata eli kirkot, hautausmaat ynnä muut... ja yksityisten ihmisten omaisuus. Kyllä nämä ainakin silloin ysärillä toimi. Ja taitaa toimia suht hyvin edelleen – paitsi tuo piissien jyrääminen on ehkä vähän niin ja näin.

Onko graffitikulttuurissa tai sen liepeillä mitään pyhää? Sopiiko graffiti esimerkiksi taidegalleriaan tai mainosten kuvitukseen? Vai pilaako tällainen alakulttuurin?

Mun mielestä sopii, ei se sitä pilaa.

Monet ihmiset näkee pelkkiä töhryjä tuolla liikkuessaan ja saattaa pitää myös graffitia pelkkänä töhertelynä. Sitten, kun ne käy jossain taidegalleriassa kattomassa graffitinäyttelyä, niin se voikin avata niiden silmät, että tämähän onkin oikeasti taidetta.

Mitä graffiti on sinulle antanut? Onko sillä ollut jotain käänteentekevää vaikutusta elämääsi vai onko se vain tärkeä harraste muiden joukossa?

Silloin ysärillä graffitilla oli erittäinkin paljon vaikutusta elämään, kun mitään muuta ei oikeastaan tullut tehtyä. Eikä ainakaan minulla ollut edes muuta harrastusta.

Myöhemmässä vaiheessa, kun tuli työt sun muut hommat mukaan, niin maalaaminen jäi taka-alalle. Sitten, kun innostui taas uudelleen, niin se alkoi taas viemään lähes kaiken vapaa-ajan siten, että 2010-luvulla tuli tehtyä myös useita tilaustöitäkin.

Miten graffitikulttuuri on muuttunut Suomessa 1990-luvulta 2020-luvulle tultaessa?

No, iso ero ysäriin on ainakin luvalliset maalauspaikat ja kunnollisten maalien helppo hankkiminen. Maalaamisen aloittaminen on helpompaa, kun kunnon maalit saa ostettua kaupasta ja on paikkoja mihin pääsee treenaileen.

Ysärillä oli vähän eri meininki. Käytettiin sitä mitä sai hankittua milloin mistäkin. Jyväskylässä onneksi oli parikin hyvää tunnelia, missä pääsi maalailemaan melko rauhassa.

Ehkä myös arvostus muita maalareita kohtaan ei ole nykyään sitä, mitä se oli ysärillä. Ainakin Jyväskylässä arvostettiin parempia maalareita, eikä esimerkiksi maalattu mihin vaan, ellet saanut lupaa.

Jyväskylässä esimerkiksi Junitsuun ei silloin ysärin puolivälissä maalannut kuin HBC:n tyypit. Muistan, kun joskus sain luvan maalata sinne tunnelin ulkopuolelle ensimmäisen kerran. Tunnelin sisään ei saanut lupaa. Aika äkkiähän se sitten muuttui, että sinnekin maalasi kaikki.

Jos et olisi ikinä alkanut maalaamaan, tekisitkö jotain muuta luovaa tai jotain muuta, jossa näet samaa graffititaiteen kanssa?

Tähän en osaa sanoa oikein mitään. En tiedä. Ei ole tullut ajateltua edes, että mitä jos ei olisi koskaan alkanut maalaamaan. Olisihan sitä hyvinkin erilainen elämä toki ollut.

Mitä haluaisit vielä saavuttaa wraitterina vai onko kaikki jo tehty?

No, oikeestaan mulla ei ole ollut ysärin jälkeen mitään tavoitetta maalaamisessa. Ysärillä oli tavoite olla Jyväskylän paras maalari. Ja mielestäni siihen pääsinkin. Jyväskylän paras oli aikoinaan IRS-XLT [tägi pylväässä oikealla], ja edelleen hienoin muistoni jostain sieltä ysärin puolivälin jälkeiseltä ajalta on, kun hän tuli yhtenä viikonloppuna kaupungilla sanomaan, että lopettaa maalaamisen ja että tästä eteenpäin respectit on sulla. Eli siitä eteenpäin olin kai sitten Jyväskylän paras maalari... ainakin siihen asti, kunnes muutin pois.

Suurenmoiset tattikset haastattelusta ja mielenkiintoisista vastauksista! Heltiääkö loppuun kuuluisia viimeisiä sanoja tahi tervehdyksiä johonkin suuntaan?

Kiitoksia kaikille kenen kanssa on vuosien aikana tullut maalattua. Hienoja muistoja jäänyt ysäriltä.