Aikaisempia kuvia Muuramesta:
https://jkltrash.blogspot.com/2019/12/3122019.html
(4.–5. kuvat)
https://jkltrash.blogspot.com/2017/01/2712017-20.html
(12.–13. kuvat)
https://jkltrash.blogspot.com/2016/11/muurame-legals-and-other-stuff.html
(10.–11. kuvat)
(3.–15. viimeiset kuvat)
Ensin laillisia piissejä:
Aidan toiselle puolelle...
Seuraavaksi kellariin ja Muuramenjoelle...
Lopuksi toisiin maisemiin...
 |
| Kotiranta-Kylänlahti-Paavalinvuori |
 |
| Kylänlahti-Paavalinvuori |
 |
| Kylänlahti-Paavalinvuori |
 |
| Kylänlahti-Paavalinvuori |
 |
| Kylänlahti-Paavalinvuori |
 |
| Paavalinvuori |
 |
| Paavalinvuori |
 |
| Paavalinvuori |
 |
| Paavalinvuori |
 |
| Paavalinvuori |
 |
| Keskusta |
 |
| Kotiranta |
 |
| Vuorenlahti, huomaa GRID-tägi. |
 |
| Vuorenlahti-Paavalinvuori |
 |
| Vuorenlahti-Paavalinvuori |
 |
| Vuorenlahti-Paavalinvuori |
 |
| Vuorenlahti-Paavalinvuori |
 |
| Tervamäki |
 |
| Tervamäki |
Nyt sitten lähestytään sellaisia paikkoja, joiden löytäminen ja joihin päätyminen muistuttaa, miksi tätä edelleen jaksaa tehdä. Muistan, kuinka jo joskus teininä mietin, että missä ihmeessä tämä paikka on – se vain aina nopeasti vilahti silmissä junamatkalla Tampereelle tai Helsinkiin. Mitään Google Mapsin tapaista kun ei vuosituhannen vaihteessa oikein ollut, niin etsiminen jäi aina vähän puolitiehen. Lisäksi oli helpomminkin saavutettavissa olevia kuvauspaikkoja, joten tämän etsiminen aina vaan jäi. Loppujen lopuksi graffitien kuvaamisesssa on niin paljon muutakin, mikä vetää puoleensa, kuin vain itse piissit. Ylipäätään oman kotiseudun tutkiskeleminen, luonnon ja urbaanin kohtaaminen, keskeisillä paikoilla olevat syrjäiset sopet, rakennusten rappio, luonnossa liikkuminen, valokuvauksen tekninen ja luova puoli (Tässä olisi kyllä vielä opeteltavaa, heh.) ja karttojen tuijottelu tuovat graffitien kuvaamiseen sen täydentävän lisän. Tällä kuvauspaikalla tuo kaikki loksahti yhteen, ja olo oli poikkeuksellisen pitkän aikaa sellainen kuin silloin joskus. Mitään kovin vanhoja piissejä ei paikalta kuitenkaan löytynyt, mutta se ei haitannut ollenkaan. Tunnelma oli huikea.
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Paasivuori |
 |
| Äänitehosteet olivat parhaimmasta päästä. |
 |
| Aikaisemmin tästä on lähtenyt vasemmalle pistorata Säynätsalon paperitehtaille. Rata valmistui vuonna 1970, ja se purettiin vuonna 2006. En muistanut ollenkaan, että pistorata on purettu, vaan se on säilynyt mielessä osana Tampereelle matkustamista. Sikälikin paikan löytämisessä oli oma jujunsa, kun rataa ei enää ollutkaan. Tuolla kallioiden välissä oli kyllä todella selvästi erottuva viileä ilmasto. Sekin on niitä pieniä asioita, jotka vetävät rautatietunneleissa puoleensa – se tunne, kun astuu jonnekin laittomaan liminaalitilaan, jossa tuoksuu maali... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti